tiistai 5. heinäkuuta 2016

Aikansa kutakin

Kuten kaikella on aikansa, alkaa myös Tähtisafiirin lyhyt taival tulemaan tiensä päähän.

Blogi on ollut aina minulle tärkeä paikka. Olen aina pitänyt kirjoittamisesta, ja maaliskuussa 2012 Oodin kanssa kavioliiton solmittua aloitin aktiivisen bloggaamisen. Sitä ennen oli satunnaisia blogikokeiluja, mutta vasta Oodin blogi tuli jäädäkseen. Se blogi kulki mukanani läpi suurten elämänmuutosten, ja on edelleen esillä muistona minulle siitä vaikka ensimmäiset postaukset aiheuttavatkin myötähäpeää. Fantin myötä kääntyi uusi sivu, ja automaattisesti myös uusi blogi. 

Blogi on ollut minulle mukava paikka tulla, täällä ollaan otettu niin ilot kuin surut upeasti vastaan. Etenkin Oodin lopettamisen aikaan, kirjoittaminen oli minulle todella tärkeää ja lukijoiden tuki liikuttavaa.

Yksi elämäni kohokohtia, oli kun löysin parhaan ystäväni Anniinan blogin kautta. Ensimmäisistä heppatreffeistä onkin kohta kaksi vuotta. Bloggaaminen antoi minulle siis paljon enemmän kuin olisin voinut toivoakaan. Ei ehkä suurta menestystä ja lukijakuntaa, mitä ei tällä tasolla saavutakaan. Mutta sielunsiskon, eikä tietenkään unohdeta muita upeita ihmisiä mitä blogin kautta on tullut tavattua! Sekä ihanat lukijat, olette aivan mahtavia.

Syitä lopettamiseen on paljon, mutta on myös haikeutta. Haikeutta siitä ettei enää tule niitä päivää piristäviä kommentteja, ja sitä kokemusten jakamisen iloa. Ja myöskin vastoinkäymisten jakamista, monet kommentit ovat kannustaneet ja olen saanut hyviä vinkkejä lukijoilta. Syyt silti painavat enemmän. Minulla ei ole blogimaailmalle paljoa annettavaa, ja arvostan mielummin laatua kuin määrää. Harrastuksena tämä on ihana ja rentouttava, mutta myös melkoisen rasittava taakka vaikkei suurta vastuuta tuokaan. Tahdon nauttia sitäkin enemmän tallilla olosta, enää ei tarvitse miettiä blogiin kirjoittamista tai materiaaleja postauksia varten. Helposti stressaavana ihmisenä otan siitä liikaa paineita. En tahdo kirjoittaa puoliteholla, ja lopettaminen on hyvä tehdä ennen lopullista lopahtamista.

Ehkä palaan, ehkä en. Pidän oven kuitenkin aina blogimaailman avoinna, ei sitä koskaan tiedä elämän kulusta. Mutta juuri nyt, kaikki on sanottu.

On aika sanoa haikeat hyvästit, ja kiittää teitä aivan suunnattomasti mukana olosta! 

Kiitos 


torstai 30. kesäkuuta 2016

Ensimmäistä kertaa ratsain kotitiellä!

Super poni! Ratsastuskuvat nappasi Susku, kiitokset hänelle <3
Fantilla on nyt ratsastettu irti liinasta kentällä nelisen kertaa, ja homman ollessa tuttua kauraa aloin suunnittelemaan vähän jotain erilaista ratsutreeneihin. Fantin tuntien kun se tuppaa kyllästymään nopeasti, varsinkin kentällä tehtyihin harjoituksiin. Missään nimessä en tahdo Fantin motivaatiota tappaa, vaikka ratsastus on sen verta uutta vielä ettei poni ole tuntunut missään vaiheessa tylsistyneeltä. Päätin silti että heti kun homma sujuu kentällä, käydään vähän kotitiellä kääntymässä niin saadaan uusia sfäärejä ja ponille mielenkiintoa. Maastoilu kun on sen ihan lempparijuttu muutenkin.

Ratsujuttuja ollaan treenattu maksimissaan kerta viikkoon, ja tuokiot ovat olleet 5-10 minuutin mittaisia. Nyt pidettiin vähän intensiivisempi jakso ja treenattiin joka viikko, keväällä kun tehtiin melko hajanaisesti silloin tällöin.

Aina alkuun olen tsekannut ponin mielialan ensin liinassa, mutta melkein jo kierroksen jälkeen on Susku napannut liinan irti kun poni on ollut lunkina. Sitten kävellään hetki suuntaa vaihdellen ja pysähdellen. Olen hakenut vähän fiilistä istuntaan ja tuntuu että Fanttikin on päässyt siitä vähän jyvälle ja on mukavan herkkä sille! Toki itsellä on palikat vielä melkoisen tukossa tauon jälkeen, mutta heinäkuussa alan vuokrailemaan talvella tutustumaani Sannia josta täälläkin postailin! Tamma on siis varsonut upean terveen oripojan, ja pikkuhiljaa palailee hommiin. Nauroinkin Sannin omistajalle kuinka roturasisti minusta on tullut, ei tässä ole tehnyt mieli kenenkään muun selkään kuin Sannin! Ihana päästä ratsastamaan tammalla, on se vain niin hurjan mukava.

Kävin ihailemassa Sannin varsaa, hän on niin ihana <3

<3
Fantti oli kentällä kiva, joten ei kauaa siinä pyöritty kun tarkoitus oli käydä kotitiellä pyörähtämässä. Ravia ei tällä kertaa otettu, käyntiä vain. Poni ei ollut moksiskaan kun ohjasin sen kentän portista ulos, mutta kun mentiin pihasta pois niin alkoi jo vähän selvästi jänskättämään. Siis sen verran että pää nousi vähän ja ilme muuttui, muttei sen kummempaa. Susku käveli meidän edellä ja vieressä, hyvin oli Fantilla uskallusta jatkaa myös Suskun edelle. Pysähdyttiin välillä poseeraamaan kameralle, ja Fantti oli hieman malttamaton ja mieli olisi tehnyt vain mennä. Käveltiin rauhakseen pienen mäen päälle noin parisenkymmentä metriä ja siitä käännyttiin takaisin. Oikein rauhassa poni oli, ja palkkasinkin sen tulemalla hieman ennen pihaa alas selästä.

Meillä tosiaan varsinainen ratsutus Hennan avustuksella hieman viivästyi, mutta eipä meillä kiire ole! Minulle tämä kesä oli vain sellainen aikaisin ajankohta mihin ponin ratsutus sijoitettaisiin, joten sillä ei sitten ole väliä vaikka se venyykin. Tosin pärjäämme keskenämme vallan mainiosti näillä lyhyillä tuokioilla kun haetaan vielä rutiinia ja luottamusta uuteen asiaan! Katsoo nyt koska aloitellaan tositoimet, mutta siihen asti jatketaan näillä eväillä ja siihen mihin oma osaaminen riittää. Enemmän keskitytään tuohon kotitiellä tallusteluun, ja kentällä yritetään keksiä kaikkea monipuolista! Selkäännousua aletaan harjoittelemaan ilman avustavaa ihmistä, koko ajan sitä itsenäisempää touhuamista kohti jotta ponikin saa varmuutta. Olen myös kaavaillut pressujuttuja ja vastaavia jännien asioiden treenaamista ratsain!


Johan sitä ollaan vakavina! :D


Minusta tuntuu että Fantti on hieman väsynyt. Tuskin työntekoon, se meillä on ollut aika kevyttä ja poni on ollut kuitenkin oma ahkera itsensä. Mutta paarmakausi on kiivaimmillaan ja Fantin sietokyky niihin pirulaisiin on ihan nolla. Heti kun paarmat hyökkäsivät kunnolla, muuttui ponin väsyneemmän oloiseksi, tai lähinnä ärtyneemmän. Tosin reippaalla kärrylenkillä Fantti oli oikein positiivisella tuulella, oli mukava kesätuuli ja kun edettiin suht reipasta ravia eivät paarmat kiusanneet niin kovin! Oodi-vainaan ötökkäloimikin todettiin liian isoksi, ja suihkutettavista myrkyistä ei ole juurikaan apua pitkäksi aikaa. Tilasinkin Fantille yhden tarjouksessa oleen ötökkäloimen. Vaikken hirveän innokas loimittaja olekaan, sai paarmat minut kuitenkin sen verta toimimaan että tahdon helpottaa Fantin ulkona olemista loimen keinoin. Pihatossahan nämä saavat olla vaikka koko ajan, ja sinne tarjoillaankin ruokaa jottei ole pakko olla paarmasyöttinä. Tässä minua huolettaa vain se että liikkuminen jää vähäiseksi ja poni tyytyy seisomaan vain pihatossa suojassa. Onneksi on sateisiakin päiviä jolloin voi sitten nauttia ulkoilusta! Ja loppujen lopuksi paarmakausi ei ole hirveän pitkä, mutta tuntuu että niitä on tänä vuonna ihan hirveästi..

Päätin sitten että poni saa viettää kesälomansa nyt, sopivasti ennen minun lomaani! Voin villisti veikata että lomalla tulee vietettyä enemmän aikaa tallilla ;) Ainakin viikon päivät olkoot lomalla, katsoo jos sadepäivinä käytäisiin vähän talutuslenkeillä maastossa kun paarmat eivät kiusaa. En meinaan tahdo että Fantti pitää työskentelyä mälsänä itikoiden takia. Ja nuorelle loma tekee aina pelkkää hyvää!



Olen niin ylpeä ponista <3
Täältä me tullaan!
Turvassa pirulaispaarmoilta.

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Kesän lapsi

Juhannus tuli ja meni. Töissä, kotona perheen kanssa syöden ja rentoutuen, ja tallillakin käväistiin koko poppoon voimin. Eli varsin mallikas juhannuksen vietto minun makuuni, kun tuo rilluttelu ei enää oikein maita. Ruoka sen sijaan maittaa, ja taas on laihdutus jumahtanut paikoilleen. Päätinkin kokeilla hieman jotain buustausta tähän väliin, pistää vähän aineenvaihduntaa liikkeelle. Vesi vanhin voitehista, ja helteillä huomaa turpoavansa kuin pesusieni jos juominen jää liian vähiin.

Fantti viettelee oikein leppoisaa kesälapsen elämää. Toinen laidunlohko saikin hetken lepäillä ja nyt ponit pääsivät sinne. Fantti oli minulla hoitopaikalla vuoltavana ja Susku avasi portin Reppulille ja Melodialle levänneelle lohkolle. Ajateltiin ettei Fantti tajua, mutta kyllä se vain piru vie hikeentyi kun huomasi mitä tehtiin sen nenän edessä! No, päädyin sitten päästämään ponisen myös hetkeksi syömään. Tarhan portilta on muutama hassu metri kyseisen lohkon portille, ja oletin ponin ampaisevan sinne täysillä. No arvatkaas mitä.. Fantti ampaisi väärään suuntaan, se painoi pää viidentenä jalkana toiselle lohkolle ihan intopiukeena. Sitten se tajus että himputti, eihän täältä pääse tuonne. Hetken se haahuili kysymysmerkki päänsä päällä kunnes menin huutelemaan sitä että hei täältä pääsis. Fantti tuli sitten kunnon vauhtia ja ajattelin tuleeko se syliin vai mihin aikoo. Kurvi oli meinaan aikamoisen tiukka reippaassa laukassa mentäväksi. Alku meni hyvin, mutta sitten poni olikin turvallaan. Hiukkasen saatoin naurahtaa, mutta poni jatkoi matkaansa kuin mitään ei olisi tapahtunut, mitä pienistä! Että sellaista.



Fantti oli kuin mikäkin vanha ja kärttyinen akka, se oli niin pahalla tuulella että ihan ihmettelin missä se mussukka oikein on. Paarmoja oli aivan pirusti, ja heitinkin ponille pian Oodi-vainaan seepratakin niskaan. Heti rauhottui kun paarmat hälvenivät! Minä jo pelkäsin että poni on jostain suutahtanut, mutta sen mitta oli vain niin täynnä noita purevia pirulaisia. Seepratakin teho nähtiin hyvin viime kesänä, Oodi laidunsi Taunon kanssa vierivieren, Oodin ympärillä ei yhtäkään paarmaa ja kaikki Taunon kimpussa. Eli kyllä se toimii! Fantti saakin viettää takki päällä pahimman paarmakauden, polttiaisiin tuo ei niinkään tehoa.

Tuli sen verta kiirus kotiin etten kerennyt ikuistamaan ponia seeprapuku päällään, mutta on tässä kuvittamaan hapannaamaisia laidunkuvia. Leinikkiähän tuolla pukkaa kunnolla, hepat ei sitä syö mutta se taas vie tilaa siltä oikealta syötävältä. Tosin nättihän se kuvissa on. Ja onhan noille pullukoille hyväkin ettei mahan täydeltä vihreää saa.




Varmaan moni on huomannut että pienikin blogiin panostukseni on laskenut kuin lehmän häntä. Kesän tullen tuntuu olevan paljon muutakin tekemistä kuin viettää aikaa tietokoneella. Postailtavaa kyllä olisi, mutta materiaalia ei sitten taas. Ja en vain osaa kirjoittaa ilman kuvia tai videota, enkä myöskään vanhojen kuvien kera. Aikaakin kun olisi, niin silloin ei taas irtoa tekstiä millään. Facebookiin on helppo höpötellä välillä kännykkäräpsyjen kera kuulumisia, mutten jaksaisi jatkuvasti niilläkään kuvittaa sitten taas postauksia. Joskus ovat ihan okei, mutta minun mielestäni blogiin kuuluvat kunnon kameralla otetut kuvat.

Yksi suuri ongelmani bloggaamisessa on se, etten osaa kirjoittaa luontevasti touhuista silloin tällöin. Tahtoisin pitää lukijat ajan tasalla, niin että meidän arjesta saisi mahdollisimman realistisen kuvan. Toki blogin välityksellä se on aika vaikeaa, mutta lähinnä niin että postauksia tulisi tasaiseen tahtiin ja monipuolisesti kaikesta. Sitten taas ne usein toistuvat, kilometrin mittaiset kuulumispostaukset siitä sun tästä ovat mielestäni hankalaa luettavaa. Välillä tykkään kertoilla yleisesti kaikesta, mutta mielelläni paneudun yhteen asiaan kerrallaan.

Paineita en osaa enää oikein edes bloggaamisesta ottaa, tämä kun ei ole kovin suuri eikä sen kummemmin ihmeellinen blogi. En koe olevani mitenkään velvollinen postaamaan kaikesta, mutta silti harmittaa jos ei saa pitkään aikaan kuvia, tai kun ei ole aikaa kirjoittaa. Viime aikoina tämä on vähän häirinnyt ja lopettaminenkin on käynyt mielessä, mutta eipä kukaan siitä kärsi jos teen vähän itsetutkiskelua bloggaajana ja postailen kuinka itsestäni hyvältä tuntuu. Mieli tekisi kirjoittaa vähän mielipidepostausta pitkästä aikaa, on hieman ikävä sitä ajatusvirtaa kun innostuu kirjottamaan jostakin. En vain saa päähäni mistä. Varustepostaussarjakin loppui ennenkuin kerkesi kunnolla alkaa, mutta minun kyllä vannoutuneena varusteurheilijana tekisi mieli tehdä postaus Fantin varusteista. Noh, katsotaan josko se inspiraatio sieltä joskus palautuu! Ja onneksi huomenna on luvassa kuvaaja tallireissulle!

Kuinka Sinun kesäsi on sujunut? :)







torstai 23. kesäkuuta 2016

Takaisin töihin!

Nyt kun näyttelyglamour on ohitse ja poni oma likainen itsensä, voidaan hiljalleen palata eskarin pariin. Pari päivää Fantti sai reissusta toipua, jonka jälkeen sitten jatkettiin arkea ohjasjuoksutuksella ja ratsunhommilla.

Fantti oli tosi kiva, sillä oli energiaa hyvin tehdä omalla moottorilla, muttei se myöskään ollut levoton tai epätasainen. Tehtiin melkoisen lyhyet ja ytimekkäät treenit, askellajit läpi ja hieman pohkeenväistöä. Laukka oli erityisen hyvää tänään, ihanan ponnekasta! Eikä ravikaan kyllä kummoista ollut. Melko nopeasti ponilta loppui puhti, oli meinaan sen verta painostava sää että meidän vartin treeni oli ihan tarpeeksi pitkä!

Vilma tuli mukaani tallille ja napsi kuvia touhuista, kiitos!



Fanttia ei poseeraaminen napannut :D

Sitten käytiin vaihtamassa valjaat satulaan ja takaisin kentälle. Menin taas alkuun pari kierrosta liinassa tunnustellakseni miltä poni tuntuu. Hyvältä se tuntuikin, joten liina irti ja kävelyä kenttää ympäri. Fantin tasapaino on kehittynyt aivan huimasti, vaikka mekään ei kovin paljoa tätä olla treenattu. Kyllä se vaan sieltä nuorelta kehittyy huomaamatta, meno alkaa tuntumaan jo käännöksissäkin paljon varmemmalta. Vaihdoin suuntaa muutaman kerran, ja muutenkin yritin teettää ponille jo vähän aivojumppaa. Lähinnä vain pysähdyksiä ja loivia käännöksiä. Otettiin myös pari kertaa muutaman askeleen verran ravia ensimmäistä kertaa irti. Hienosti meni sekin! Loppuun uskalsin jo antaa hieman löysää ohjaa pätkittäin. Vielä sen verran haluan pelata varman päälle että tuntuma löytyy koko ajan, vaikka Fanttikin melko rauhaisa tyyppi on. Muttei sitä koskaan tiedä.

Olen todella, todella ylpeä Fantista. Kuinka upeaa on kun kaikki sujuu niin helposti että tälläinen ummikkokin pärjää! Toki edelleen Henna tulee auttamaan ratsutuksen kanssa, mutta tässä on itselläkin niin hyvä fiilis kun tietää kykenevänsä. Ja ihan parastahan nuoressa hevosessa on se kehityksen huomaaminen. Muistan vielä kuinka haparoivaa ensimmäiset askeleet ratsain oli, ja nyt Fantti kävelee jo sujuvaa käyntiä tasapainossa. Ja se ettei siihen vaadita kuin viisi minuuttia työskentelyä joskus ja jouluna. Eikä unohdeta meidän tukihenkilöä Suskua, joka jaksaa aina avustaa narun päässä milloin vain!


Pipsa-kisu valkun hommissa :D



Fantti nautti välirapsutuksista :D 

Rennon rempseästi ravaten!
Muruseni <3 Mutta mikä tuo sen pömppömaha on, ei se noin lihava ole? :D
Poni sai vielä herkkuvihreää palkaksi!

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

IC-jalostusnäyttelyt Sastamalassa 19.6.-16

Huhhuh! Nyt kesän jännitetyin päivä on ohi, ja mitäkö jäi käteen? Kokemusta ja hyvät pisteet nuorukaiselle!

Pihattolaista on turha edes haaveilla pestä edellisenä päivänä näyttelykuntoon, joten pesusessio ajoittui näyttelypäivälle. Onneksi näyttelyt starttasivat vasta kuudelta, ja meidän vuoromme 19:30, joten aikaa oli runsaasti. Pommiin ei siis voinut nukkua!

Ensin hain Marjolta perhostaluttimen lainaan koska tilaamani ei kerennyt saapumaan, epäilen että se on ylipäätään lähtenyt minulle. Täytyy huudella perään, olisi sellainen kiva omistaa. Onneksi on ihania hevosihmisiä ympärillä jotka lainailevat puuttuvia vermeitä, kiitokset Marjolle! Vuonopojat rapsuteltua ampaisin omalle tallille puoli kahden maissa kiskomaan pahaa aavistamattoman Fanttisen tarhasta pesulle. Reippaasti yli tunti siinä vierähti hinkutellen ponia loputtomasta liasta. Jouhet ei suinkaan ollut suurin ongelmani, ponin karvasta vain tuli ja tuli likaa, ei se tuntunut loppuvan millään. Kuivatteluun oli hyvin aikaa, ja sääkin oli meidän puolella. Aurinko pilkisteli ja tuuli kevyesti.

Essi tuli reissuun mukaan avuksi, henkiseksi tueksi, ponin pitelijäksi ja kameran taakse. Neljän jälkeen kyyti saapui. Kamat autoon ja poni koppiin, sinne se käveli suorilta. Ja matka alkoi! Poni matkusti oikein rauhassa. Oltiin reilusti etuajassa, tähtäsin paikalle 18:20 mutta oltiin jo 17:50 perillä. Mielummin näin päin! Rauhallisen ponin kelpasi jättää koppiin syömään kun lähdettiin Essin kanssa ihmettelemään paikkoja.

Starr talli oli oikein rauhallinen, eikä paikalle ollut ilmottautunut kuin vain 11 hevosta. En nyt muista paljonko tallin hevosia oli, mutta trailereita nähtiin 4-5? Eli ei hurjaa härdelliä! Kentällä oli oikein rauhaisa fiilis. Valitettavasti täytyy yksi huono puoli sanoa näyttelyiden järjestämisestä. Info ei kulkenut juurikaan, aikataulut hyppivät ja hevosten paikat vaihtuivat. Olin siis aivan pihalla, onneksi oli Essi mukana ja löytyihän sieltä sitten muutamia tyyppejä jotka tiesivät jotain. Näyttelykehään kun ei kehdannut ampaista kyselemään kesken tuomareiden työn. Katseltiin parin orin suoritus ja mentiin ottamaan poni ulos tuntia ennen meidän vuoroa. Hetken päästä Anniinakin saapui paikalle, hän tuli kuvaamaan! Oli aivan ihana nähdä vaikka näyttelyjännityksessä en paljoa kyennyt keskittymään vaikka mieli olisi tehnyt enempikin höpötellä. Käveltiin Fantin kanssa edes takaisin ja hieman hölkkäiltiin. Poni oli oikein rauhallinen, eräs ori sille huuteli mutta meitin tamma se huuteli vain tallin suuntaan muille hevosille. Niin mikä kiima... Noh, hyvä vaan! Ruuan perään Fantti vain oli, ja vihreä maistuikin kivasti.

"Ihihihii kaveriit!"
Tämä ja kaksi allaolevaa © Essi Toivonen

© Essi Toivonen
Jollakin oli ainakin keveä askel :D © Anniina Gullans
Lähetin Anniinan kyselemään aikatauluista, että onko ne ajallaan, kentälle kun ei nähnyt parkkipaikalta. Hetken päästä tultiinkin kertomaan että voidaan Fantin kanssa tulla kehään. Tuli äkkiä, mutta parempi niin ei jännitys päässyt liian suureksi! Ja se meinasi ripeämpää kotiinpääsyä. Kentälle mennessä Fantti hieman hämääntyi ja huuteli kavereita. Se ei oikein älynnyt että viereisellä pikkukentällä oli parikin ponia. Hetken se pyöri, juuri sopivasti sen aikaa että tuomarit pääsivät aloittamaan arvostelun. Sitten se seisoikin oikein nätisti, en saanut sen jalkoja kummemmin aseteltua, mutta seisoipa nätisti paikallaan. Käynti ja ravi sujui oikein mallikkaasti, Fantti tuli kuuliaisesti vierellä ja oli oikein muru!

Sitten mentiin odottelemaan luokka loppuun. Otettiin vielä rakennekuva puunatusta ponista. Fantti sai jäädä Essin kanssa hengailemaan kun mentiin Anniinan kanssa katsomaan vielä viimeinen tamma, ja tämän hurjan suloinen maitovarsa! Ihanan suorituksen jälkeen kysyttiin palkintojenjaosta, mutta sitä ei pidetty vaan ruusukkeet sai hakea itse. Eikun kotimatkalle sitten vain, poni asteli tyytyväisenä koppiin, tosin alkoi heti kiukkuamaan että eikös se kuski paina jo kaasua. Paralla oli rankka päivä, ja oli ihan harvinaista nähdä sellainen kiukutus Fantilta. Mutta se on ihan oikeutettua! Kotimatka meni hyvin ja rauhassa. Jokseenkin nälkäkuolemassa, maaseudun läpi ajaessa kun ei paljon ruokapaikkoja sattunut kohdalle. No onneksi päästiin Essin kanssa herkulliselle pitsalle kun oltiin poni saatu takaisin laumansa luo! Oli mukava syödä, höpötellä niitä näitä ja katsella päivän kuvia. Jos Essi satut tätä lukemaan, niin kiitoksia paljon <3

<3 © Anniina Gullans
Arvostelu näytti oikein kivalta, ja juurikin Fantin näköiseltä.

Tyyppi 8
Pää 9
Kaula 9
Säkä ja lapa 9
Etujalat 8
Rinta 9
Selkä ja ylälinja 9
Takaosa 8
Takajalat 8
Jalkakarvat 8
Harja ja häntä 9
Käynti 9
Ravi 9
Luonne 10
Esiintyminen 9
Yleisvaikutelma 9

140 pistettä, eli 2. premium!

0-127 p ei premium 
128-135 p 3. premium, ei suositella jalostukseen
136-143p 2. premium, suositellaan jalostukseen
144-160 p 1. premium, suositellaan jalostukseen

© Essi Toivonen
© Essi Toivonen
© Anniina Gullans 
© Anniina Gullans
© Anniina Gullans
© Anniina Gullans
Hokasin vasta jälkikäteen, että Fantin luokka oli aikuiset tammat eikä kolmivuotiaat. Ja minä kun luulin että kolmivuotiaille on oma luokkansa, olenpa pöljä. Mutta hienosti se meni, Fantti pärjäsi oikein mainiosti vaikkei tietenkään aikuisille pisteissä pärjännytkään. Ennen kaikkea olen tyytyväinen kympin luonteeseen, on se murunen. Eikä yhtäkään seiskaa lapussa, se on myöskin lupaavaa. Kokemusta täältä lähdettiin hakemaan, ja sen lisäksi saimme myös hyvän arvostelun! Olen todella ylpeä Fantista, minun jännityksestä huolimatta kaikki meni hyvin.

Mitäs nyt sitten? Oli kyllä mukavaa käydä pyörähtämässä kehässä, joten ehdottomasti ensi vuonna uudestaan! Sinne asti sitten kasvatellaankin massaa ja hoivataan tupsut tuuheaksi. Onhan ne talvesta kasvanut huimasti, ja toivotaan että kasvavat vielä lisää. Sekä tietenkin tukkaa ja häntää lisää kiitos! Kurakeleillä kiitetään sitten taas, eikös vain..

"Jee me selvittiin!" -virnistys :D © Essi Toivonen
"Toimintaa äiskä!" Alkoi jo paralla kärsivällisyys loppumaan :D © Essi Toivonen
Fantin stressireaktio.. :D © Anniina Gullans
Kotona joutui vielä poseeraamaan ruusukkeen kanssa.
<3
Muruseni <3 © Essi Toivonen 
Hyvä että tankkasi kunnolla heti tarhaan päästyä, vesi kun ei pahemmin reissun päällä kelvannut. :)